Kysymys:

Dear Seppo,

Olen kolmikymppinen erittäin turhautunut nainen, ja haluaisin mielipiteesi ja neuvonantosi ongelmaani. Toivoisin kuitenkin ettet antaisi omien sukupuoliarvojesi painavan vastauksessasi, kuvittele vaikka etten omista munasarjoja ja anna vastaus kuin mies miehelle.

Olen jälleen tavoittanut traagisen parin vuoden seurusteluajan kumppanin kanssa, jolloin suhde alkaa maistumaan pahvilta, ja kevät aurinko saa hormonit villiintymään. Tämä on minulle jo neljäs kerta samassa tilanteessa, ja tuntuu että minut on koodattu kenties eri tehtaalla kuin muut hameväen edustajat. Ongelmani on, että haluan olla vaimoainesta ja uskon rakkauteen, mutta en pysty työskentelemään suhteessa eteenpäin kun toisen kosketus alkaa aiheuttamaan allergiaa ja inhoa. Toisaalla taas ihastun täysin sydämin jokaiseen kaksilahkeiseen joka osoittaa pienintäkään osuvaa huomiota, ja lopputilanne on se että puran parisuhteen ja pesän ennen kuin menetän järkeni, ja onnellisena jatkan taas elämää yksin ja rietastelen. Yhtäkään eroa en ole katunut, mutta tämä tilanne alkaa tuntumaan jo oravanpyörältä. Tunteet ja järki eivät kulje käsi kädessä siis tilanteessani. Miten rikon noidankehäni, vai onko minut siunattu ikuiseksi yksinvaeltajaksi ja miesten välietapiksi?

-Milla

SePPO: Hyvä Milla, onko sinusta oikein hyljätä kumppanisi, aina kun kipinä haalistuu? Tämä on joka suhteessa edessä, ennenpitkää. Naisilla on tapana naiskoodauksen vuoksi tarkastella parisuhteen kysymyksiä miehistä absurdeilta kanteilta, miehille yleensä riittää, että on mukavaa ja arkea harvoin järisyttävät kysymykset "Rakastanko häntä?". Kun naisen parisuhdevalitus alkaa mies kuuntelee ja saattaa nyökätäkkin oikeaan kohtaan, mutta todellisuudessa ei ymmärrä mitä nainen vaahtoaa.

Se, että toinen iljettää, kertoo siitä, että jossain vaiheessa on menty metsään, eikä saaliiksi tullut haluamasi suurisarvinen uroshirvi, sellainen, johon iskit silmäsi viime viikonloppuna. Mietit, onko se ruoho vihreämpää ja mummon sananlasku ei se vaihtamalla parane soi kuuroille korville.

Ihastuminen ei ole järki-asia, mutta parisuhteessa järkeä taas tarvitaan, sillä muut suhteet, paitsi irtosuhteet, vaativat työtä kummaltakin osapuolelta, eikä itsekäs minä asenne toimi.

Otatko itse kumpanisi huomioon suhteessa? Ottaako hän sinut?

Mieti mihin miehessäsi ihastuit ja viettäkää vaikka pieni reissu yhdessä, jos tilanne ei enään mikään pelasta, tunnista ne merkit, josta alamäki alkaa, seuraavassa suhteessa.

Syytät kuitenkin vain omia tunteitasi, joten paljon voi olla vielä tehtävissä, ja monesti pieni arjesta irrottautuminenkin palauttaa sen jo kadotetuksi luullun kipinän.

-SePPO