Olen tavannut herrasmiehen. Olemme ystävystyneet ja monta iltaa samassa porukassa viettäneet. Ystävyys ei ole sitä, mitä oikeasti toivon. Hän saa minut nauramaan kyyneleet silmissä ja hän on mielessäni alinomaa. Hän on vaikeasti tulkittavissa, enkä tiedä, mitä hänen päässään liikkuu. Pelkään, että olen sopimaton hänelle. Olen hieman pyöreä, ja kyseessä on komea, hiukan vanhempi herrasmies. Epäilen, että jos paljastan tunteeni, niin menetän hänet. On inhottavaa vain haaveilla. Varmasti myöhemmin kadun, jos en puhu tunteistani.

Ollako vai eikö olla

Koska mies viettää aikaa seurassasi vain porukoissa on HYVIN TODENÄKÖISTÄ olettaa, että mies ei ole sinusta kiinnostunut siinä mielessä. Muussa tapauksessa oli hän jo peliliikkeensä tehnyt. Vai, että vaikeasti tulkittava, niin, ehkä, tai sitten et vain halua nähdä totuutta.

Katsos mieheen on ohjelmoitu se suvun jatkaminen aika vahvasti, mutta koska hänellä on saatavilla visuaalisesti kiihottavimpia kumppaneita, jäät huomiotta.

Jos todella haluat miehen, miksi et tee asialle jotain konkreettista? 

Tapa yksi, hommaa todella rumia kavereita ja juota mies humalaan, tällä tavalla sinä vaikutat huonoista vaihtoehdoista parhaimmalta ja saat mitä haluat, vaikka vain yhdeksi yöksi.

Tapa kaksi, lopeta se ruikuttaminen ja tee ulkomuodollesi jotain, ei laihduttaminen mahdotonta ole, ruokavaliota vähän remonttiin, makeiset ja muut välipalat pois, säkki kattoon ja salkkareiden ajaksi juoksumatolle, jo luulisi tepsivän.

Peli on tietenkin kokonaan menetetty, jos sinulla on myös naama jäässä.

-SePPO