Olen tavannut herrasmiehen. Olemme ystävystyneet ja monta iltaa samassa porukassa viettäneet. Ystävyys ei ole sitä, mitä oikeasti toivon. Hän saa minut nauramaan kyyneleet silmissä ja hän on mielessäni alinomaa. Hän on vaikeasti tulkittavissa, enkä tiedä, mitä hänen päässään liikkuu. Pelkään, että olen sopimaton hänelle. Olen hieman pyöreä, ja kyseessä on komea, hiukan vanhempi herrasmies. Epäilen, että jos paljastan tunteeni, niin menetän hänet. On inhottavaa vain haaveilla. Varmasti myöhemmin kadun, jos en puhu tunteistani.

Ollako vai eikö olla

Koska mies viettää aikaa seurassasi vain porukoissa on HYVIN TODENÄKÖISTÄ olettaa, että mies ei ole sinusta kiinnostunut siinä mielessä. Muussa tapauksessa oli hän jo peliliikkeensä tehnyt. Vai, että vaikeasti tulkittava, niin, ehkä, tai sitten et vain halua nähdä totuutta.

Katsos mieheen on ohjelmoitu se suvun jatkaminen aika vahvasti, mutta koska hänellä on saatavilla visuaalisesti kiihottavimpia kumppaneita, jäät huomiotta.

Jos todella haluat miehen, miksi et tee asialle jotain konkreettista? 

Tapa yksi, hommaa todella rumia kavereita ja juota mies humalaan, tällä tavalla sinä vaikutat huonoista vaihtoehdoista parhaimmalta ja saat mitä haluat, vaikka vain yhdeksi yöksi.

Tapa kaksi, lopeta se ruikuttaminen ja tee ulkomuodollesi jotain, ei laihduttaminen mahdotonta ole, ruokavaliota vähän remonttiin, makeiset ja muut välipalat pois, säkki kattoon ja salkkareiden ajaksi juoksumatolle, jo luulisi tepsivän.

Peli on tietenkin kokonaan menetetty, jos sinulla on myös naama jäässä.

-SePPO

Olen löytänyt elämäni miehen, mutta mustasukkaisuuteni tahtoo pilata suhteen. Olen aiemmissa suhteissani tullut petetyksi. Seksielämäni on tyydyttävää ensimmäistä kertaa elämässäni. Mies on minua kymmenen vuotta nuorempi, hyväkäytöksinen ja muutkin naiset pitävät häntä viehättävänä. Vaikka hän vakuuttaa, ettei halua minua koskaan pettää, niin ihmettelen hänen ahdistustaan. Miksi hän ei ota mustasukkaisuuttani huumorilla? Olen löytänyt hänen vaatteistaan vieraan naisen hiuksia. Hän matkustaa työnsä puolesta. Hänen mielestään hiukset voivat tarttua kahvilassa istuessa tai vaikka yleisessä vessassa. Vieraan naisen hiuksiksi ne olen päätellyt värinsä ja pituutensa vuoksi. Puhelinta en ole penkonut. Siskoni neuvosta aloin eilen kiinnittää teipillä löytyneitä hiuksia paperille. Näen, ovatko ne aina erilaisia vai saman ihmisen. Tunnen käytökseni naurettavaksi, mutta jollain tavalla haluan tätä asiaa käsitellä. Minkä verran mustasukkaisuutta on normaalia?

Aulikki 45 v

SePPo: Aulikki, sinulla on ongelmia ja tyypilisellä en minä vaan muut mentaliteetille sysäät syyt jonkun muun harteille kuin itsesi. Sinua on petetty, sinua on kohdeltu kaltoin, sinua stressaa rahat, lama ja kesän bikinkunto.

Missä vaiheessa ymmärrät, että omasta häiriintyneestä käytöksestä vastaat itse? Kymmenen vuotta nuoremmalla miehellä on varmasti enemmän ottajia kun vainoharhaisella seinähullulla, joka teippaa hiussämplejä mappiin samaan tapaan kuin ala-asteella kiiltokuvia. Onko teillä siskosi kanssa teekutsuilla vaihtaribileet, missä vaihdatte hiuksia niin että mätsääviä on enemmän? Näköjään hulluutta on jaettu sisaruksille teelusikan sijaan kauhalla.

Vai, että pitäisi mustasukkaisuutesi vielä ottaa huumorilla. Vaikka käytökselläsi voittaa pystin skitsoin 45-vee, ei käytöksessä mitään huumoria revitä. Vai miltä itseltäsi tuntuisi tulla raskaan työreissun päätteeksi tyttöystävän luokse vain ahdisteltavaksi kaverin afgaanin vinttikoiran karvan vuoksi tai siskon,  tai vielä pahempaa; kollegan hiuksien vuoksi?

Mustasukkaisuutesi ei ole mitään muuta kun omaa haluasi kahlita miehesi ja kieltää häneltä kontakti ulkomaailmaan, ennen kaikkea naisiin. Sisälläsi asuu psykopaatti joka haluaa, kiusata, ahdistella, kidnapata ja vangita.

Lääkkeeksi suosittelen sinulle alkuun viisi terapiakäyntiä viikossa ja jotain napsuja harhoihin ja vainoharhoihin.

Kysymys:

Dear Seppo,

Olen kolmikymppinen erittäin turhautunut nainen, ja haluaisin mielipiteesi ja neuvonantosi ongelmaani. Toivoisin kuitenkin ettet antaisi omien sukupuoliarvojesi painavan vastauksessasi, kuvittele vaikka etten omista munasarjoja ja anna vastaus kuin mies miehelle.

Olen jälleen tavoittanut traagisen parin vuoden seurusteluajan kumppanin kanssa, jolloin suhde alkaa maistumaan pahvilta, ja kevät aurinko saa hormonit villiintymään. Tämä on minulle jo neljäs kerta samassa tilanteessa, ja tuntuu että minut on koodattu kenties eri tehtaalla kuin muut hameväen edustajat. Ongelmani on, että haluan olla vaimoainesta ja uskon rakkauteen, mutta en pysty työskentelemään suhteessa eteenpäin kun toisen kosketus alkaa aiheuttamaan allergiaa ja inhoa. Toisaalla taas ihastun täysin sydämin jokaiseen kaksilahkeiseen joka osoittaa pienintäkään osuvaa huomiota, ja lopputilanne on se että puran parisuhteen ja pesän ennen kuin menetän järkeni, ja onnellisena jatkan taas elämää yksin ja rietastelen. Yhtäkään eroa en ole katunut, mutta tämä tilanne alkaa tuntumaan jo oravanpyörältä. Tunteet ja järki eivät kulje käsi kädessä siis tilanteessani. Miten rikon noidankehäni, vai onko minut siunattu ikuiseksi yksinvaeltajaksi ja miesten välietapiksi?

-Milla

 

SePPO: Hyvä Milla, onko sinusta oikein hyljätä kumppanisi, aina kun kipinä haalistuu? Tämä on joka suhteessa edessä, ennenpitkää. Naisilla on tapana naiskoodauksen vuoksi tarkastella parisuhteen kysymyksiä miehistä absurdeilta kanteilta, miehille yleensä riittää, että on mukavaa ja arkea harvoin järisyttävät kysymykset "Rakastanko häntä?". Kun naisen parisuhdevalitus alkaa mies kuuntelee ja saattaa nyökätäkkin oikeaan kohtaan, mutta todellisuudessa ei ymmärrä mitä nainen vaahtoaa.

Se, että toinen iljettää, kertoo siitä, että jossain vaiheessa on menty metsään, eikä saaliiksi tullut haluamasi suurisarvinen uroshirvi, sellainen, johon iskit silmäsi viime viikonloppuna. Mietit, onko se ruoho vihreämpää ja mummon sananlasku ei se vaihtamalla parane soi kuuroille korville.

Ihastuminen ei ole järki-asia, mutta parisuhteessa järkeä taas tarvitaan, sillä muut suhteet, paitsi irtosuhteet, vaativat työtä kummaltakin osapuolelta, eikä itsekäs minä asenne toimi.

Otatko itse kumpanisi huomioon suhteessa? Ottaako hän sinut?

Mieti mihin miehessäsi ihastuit ja viettäkää vaikka pieni reissu yhdessä, jos tilanne ei enään mikään pelasta, tunnista ne merkit, josta alamäki alkaa, seuraavassa suhteessa.

Syytät kuitenkin vain omia tunteitasi, joten paljon voi olla vielä tehtävissä, ja monesti pieni arjesta irrottautuminenkin palauttaa sen jo kadotetuksi luullun kipinän.

-SePPO

Kysymys: Poikaystäväni sanoo, että hänen aiemmat tyttökaverinsa ovat aina yrittäneet muuttaa häntä. Hän on vahva persoona, joka ei näe mitään muutoksen tarvetta itsessään. Olen huomannut itsessäni monia parisuhteen aikana tapahtuneita muutoksia. Haluaisin, että kumppanini osallistuisi enemmän kotitöihin oma-aloitteisesti ja olisi innostunut ruokaostoksilla ja hoitaisi laskunsa ja laina-asiansa ajoissa. Tällä hetkellä hän on vapaamatkustaja tai jonkinlainen kämppäkaveri parisuhteessamme. Minä saan tehdä kaikki kotityöt ja virua yksin viikonloput, koska hän on baarissa. En halua olla kotipiika enkä jaksa enää organisoida kaikkea yksin. Yrittäessäni keskustella hänen kanssaan näistä minua vaivaavista asioista, poikakaverini aloittaa aina saman itsekkään jankutuksen: "älä yritä muuttaa minua". Onko liikaa vaadittu, että mies parantaisi tapansa? Onhan minustakin tullut nöyrempi, rauhallisempi ja rennompi, koska hän on vaatinut näitä muutoksia minussa. Nyt olisi hänen vuoronsa muuttua. Miten saan hänet tajuamaan sen?

Väsynyt kotihengetär

 

SePPO: Kotihengetär, ongelmasi on, että haluat muuttaa miehestäsi ihastuneena ikeassa ja sitarin hedelmäosastolla kiertävän hössöttäjän. Miehen joka seuraa bumtisubumia, laulaa naminamia ja nauhoittaa digiboksiinsa kokki-ohjelmat ja täydelliset naiset. Miehen joka iloitsee verho-ostoksilla ja ymmärtää keittiön värisävyjen päälle, siten että keittiön lautas-alusten pitää matchata verhojen kanssa.

Mieheksi, joka alkaa muistuttamaan innon juontajaa.

Ja jätäs miehesi laskut avaamatta, kyylä, ja tilisaldo katsomatta, niin ei tarvi siitäkään nipottaa sillä väliäkös hoitaako jos hoitaa myöhässä jos kuitenkin ne hoitaa?

Katsos väsynyt, ongelma on se, että haluat paapoa ja patistaa, mikä selvästikin on miehesi inhokki-asioita.

Jos baarista tulee riitaa, niin sopikaa vaikka, että joka kolmas viikonloppu on parisuhdeviikonloppu tai mene mukaan. Tai pidä vaikka tyttöjen iltoja, kotona ehtii kyllä olla sitten kun lapsia siunantuu.

Ps. silloin ei sitten dokata.

-SePPO

Kysymys: Avioiduimme 15 vuotta sitten ja saimme kaksi lasta. Olen mainiosti toimeentuleva ja huolehdin lastemme tulevaisuudesta myös taloudellisesti. Osallistun lasten harrastuksiin ja kotitöihin. Vaimoni ei ole nyt lasten kasvettuakaan halukas palaamaan työelämään. Olen perheen elättäjä. Tästä vuosia jatkuneesta tilanteesta on välillemme syntynyt syvä eripura, joka johti aloitteestani erokeskusteluun. Kävimme parisuhdeneuvonnassa, mutta tosiasioiden myöntäminen ei tunnu vaimolta onnistuvan. Hän ei halua ottaa taloudellista vastuuta perheestä tai edes itsestään. Miten avioliitossa taloudellisen vastuun tulisi jakautua? Missä kulkee raja hyväksikäytön ja rakkauden välillä? Missä on se paljon puhuttu tasa-arvo?

MV 45v

Seppo: Hyvä MV 45v, ongelma johtuu siitä, että vaimosi mielestä loisiminen on nyt vain kivaa, kuka sitä nyt työssä tahtoo raataa, jos ei tarvi. Kyllä teidän perheessä silti riittää snellmannia leivän päällä.

Vaimosi on katsellut liikaa täydellisiä naisia, tai jotain muuta saippuasarjaa, jossa mies tekee kaiken työn ja luulee, että täydellisessä maailmassa, kuten ruotsissa tai amerikassa, homma menee juuri noin, että mies raataa, vaimo meikkaa ja perjantaina leikitään seurapiirirouvaa ja lopulta ollaan siiderihaina kapakassa ja kaikki maksatetaan ukon visalla. Hänen maailmankuvansa on vääristynyt, ja oikeastaan tuo itsepetos on vähän hupsahtaneen naisen haihatteluja.

Kuules ämvee neliviisvee, ei se nyt jumankauta niin mene, että joudut yksin laman kynnyksellä kantamaan huolta perheen taloudellisesta tilasta. Vaimostasi vielä, eihän se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa. Nyt kova kovaa vastaan ja vaimo siwan kassalle oikeisiin töihin.

Ehkä siinä pästä karisee harhaluulot muiden sunset beach elämäntyylistä.

-SePPO